Susanna's Budgies and Tiels

Kerron itsestäni hiukan taustatietoa ennen kuin jatkat. Olen aina rakastanut ja tulen aina rakastamaan eläimiä, päämääräni oli lukea eläinlääkäriksi, mutta sain jättää ne haaveet sillä on aivan liian vaikeata päästä eläinlääkärikorkeakouluun (usko minua, olen yrittänyt). Minun suuri vastustamaton kiinnostus undulaateista alkoi kahdeksankymmenen luvun puolivälissä. Silloin vanhempani saivat väliaikaishoitoon kaksi undulaattia jotka olivat vihreitä resessiivin kirjavaa sisarusta. Kesän koettaessa tuli lomalle lähdön aika ja undulaateille täytyi järjestää uusi hoitopaikka. Onneksi se järjestyi hyvin ja tämä uusi koti sitten jäikin niille pysyväksi olinpaikaksi.

Noin kaksi vuotta sen jälkeen saimme jälleen hoidettavaksi undulaattiparin, ja tämä senvuoksi kun omistajat muuttivat asuinpaikkakuntaa. Tarkoitus oli hakea undulaatit heidän uuteen kotiin kun olivat saaneet paikat järjestykseen. Oli vielä niin hauska tapaus että tämä pariskunta oli niiden edellisten lintujen vanhemmat.

Undulaattipari viihtyi erittäin hyvin meillä siitä päätellen kun rupesivat melkein välittömästi kuhertelemaan keskenään. Kysyimme sitten omistajalta että jos saisimme laittaa pesäpöntön niille, voisivat vaikka tehdä poikueen. Se oli meistä niin jännittävä seurata niiden touhuilua sen pesäpöntön ympärillä. Koirasundulaatti oli kaunis taivaan sininen resessiivin kirjava ja naaras oli tummanvihreä resessiivin kirjava. Sitten kun pönttö oli laitettu paikoilleen niin reilun viikon aikana oli pesään ilmestynyt neljä pientä munaa. Munista kehittyi neljä hyvinvoipaa poikasta, kolme niistä oli samanvärisiä kuin emonsa ja se yksi peri isältään kauniit värit. (Tämä undulaattipariskunta sai sitten jäädä meille lopullisesti). Ei minun tarvinnut miettiä ollenkaan minkä niistä halusin omakseni. Otin sen kauniin taivaan sinisen joka oli niin ihanan rauhallinen ja söpö joka lopulta sai nimekseen Nicke. Siitä tuli minun suosikkini undulaatti kaikista undulaateista jota minulla on ollut siitä asti, vaikka se on jo kauan aikaa sitten kuollut. Et tarvitse edes kysyä jos olen jäänyt kiinni näihin ihaniin lintuihin, vastaus on selvä joo. Vuosien mittaan minulla on ollut monta, monta undulaattia ja juuri nyt olen kiinnostunut näyttely undulaateista tai ns. englantilaisista undulaateista.

Olen jäsen lintukerhossa, Ruotsalainen Undulaattiharrastus (SUH).

No, toivottavasti käyntisi kotisivullani on tuottavaa ja opit vähän lisää meidän höyhenpukuisista kavereista, ehkä jotain jota et ennen tietänyt. Valitettavasti minulla ei tule olemaan aikaa aktiivisesti ylläpitämään tätä sivua niin paljon kuin haluaisin, mutta yritän kuitenkin silloin tällöin päivittää sivua lisämällä valokuvia, linkkejä tai antaa uuden ulkonäön.

Terveisin, Susanna

Svenska	English